Torstai-Perjantai

Pari iltaa takana viimeisen postauksen jälkeen. Torstai oli mukava ja sopivan kiireinen päivä. Keikkaa oli tasaisesti. Ja hyviä vetoja. Kentsulta sai tykittää mionta kertaa Espooseen. Espoon vedot ovat varsinkin iltaisin mukavia. Nopeita ajaa ja niistä saa yleensä vähintään sen neljäkymppiä. Torstain kassa oli varsin mukava: 351 ja rapiat päälle. Sahatessa Meseä tallin oli hyvä fiilis.

Vähän huumoriakin torstai-iltaan mahtui. Sitä järkkäsi tarkku, eli taksitarkastaja. Tarkastaja on heppu, jolla on kentän keräilyalueen kahviossa oma työpiste. Sen tehtäviin kuuluu taksiliikenteen ohjaaminen ja valvonta. Tärkeimpänä duunina ilmoitaa autoille laskeutuvien koneiden aikataulut ja infota kuskeja kummassa terminaalissa, ykkösessä vai kakkosessa on asiakkaita.

Ja keräily, eli kyräily, on paikka johon kokoonnutaan ennen terminaaliin ajoa.

Joo, siis. Siinä yhdeksän maissa tuli kentälle hieman pitempi breikki. Kuten joka päivä tuohon samaan aikaan. Jossain vaiheessa jonot menivät iloisesti sekaisin ja tarkku pisti datalle pari viestiä.

1. Jos täytettäisiin ne jonot oikein. Ei se liikunta kenellekään pahaksi ole.

2. Keräily täynnä ja täysin sekaisin. Ehdotan kahvitaukoa jossain muualla.

Aika nopeasti suma kuitenkin purkautui. Ei kauaa kenelläkään nokka tai pakoputki tuhissut, kun vajaa parisataa autoa lähti keikalle melko lyhyen ajan sisään.

Sitten tuli perjantai. Iltavuoro. Odotettavissa oli, että juhlakansaa saattaisi olla liikkeellä. Ja perjantai on yleensä päivä, jolloin nuoret, n. parikymppiset +/- pari vuotta ovat liikenteessä. Eli, kun aloittelin vuoroa siinä puoli viiden aikaan perjantai-iltapäivällä odotettavissa oli, että nuorisoa tullaan tapaamaan. Varsinkin aamuyön tunteina, kun raflat purkavat jengin pihalle.

Perjantai antoi kuitenkin vähemmän, kuin mitä odotin. Kumpikaan, sen paremmin kenttä kuin kylätkään eivät vetäneet. Kassa: hikisesti yli neljän sadan. Onhan siinäkin, mutta edellisviikon perjantain 552:een se oli pettymys. Vakitolpalla oli kymmentä neljä jonossa autoja, ei asiakkaita. Siinä ei kauaa tarvinnut miettiä. Tebarille tankkaamaan ja vaunu talliin.

Eikä kentässäkään tosiaan ollut hurraamista. Ainuttakaan keikkaa ei saanut lennosta. Jokaista joutui odottamaan. Pahimmillaan yli tunnin. Eikä niissä muutenkaan ollut hurraamista. Oli Tiksiä, Pakilaa, Myrtsiä jne. Lyhyissä tai lyhyehköissä keikoissa ei olisi mitään pahaa, jos ne tulisivat putkeen. Mutta nämä eivät todellakaan tulleet. Sen olen jo huomannut, että perjantai on viikon hiljaisin päivä sen suhteen. Ulkomaalaisia dirikoita ei vissiin silloin tule ollenkaan. Ainakaan omalle kohdalle ei ole osunut. Se on iso lovi asiakaskunnasta, kun saksalaiset, ruotsalaiset, britit, jenkit, japanilaiset ym. ym. puuttuvat.

Sitten vielä yksi asia. Ei varsinaisesti liity taksialaan mitenkään. Tai liittyhän se sillee, että aina kun on tuollainen iso häppeninki ja paljon juhlakansaa liikkeellä, tietää se myös pirsseille duunia. Mutta siis, tuo uskomattomat mittasuhteet saanut jeesustelu Suomen lätkäjoukkueen juhlimisesta mm-kullan jälkeen. Suoraan sanottuna oksettavaa kaksinaismoralismia Tämä tapaus osoittaa jälleen kerran, millaisia nättinokkia tämä maa on täynnä. Jumalauta. Kyllä tuollaisen suorituksen jälkeen, ja kun ajattelee millainen duuni siihen on vaadittu, pelaajilla ja koko joukkueella on oikeus juhlia. Ja kunnolla. Suomalaiseen tapaan. Punaviiniä pikkurilli pystyssä lipittelevät moraalinvartijat ja fariseukset voivat mennä itseensä. Ja miettiä eikö tosiaan ole mitään muuta tekemistä kuin nyrpistellä nenää leijonien juhlimiselle.